Miitä sanoisit, jos kertoisin, että vihaan sinua?

-Tiivistettynä yhteen lauseeseen kaikki, mitä haluaisin nykyiselle opiskelupaikalleni sanoa.

 Olen yksi niistä onnekkaista, jotka aloittavat tämän puolivuotisen opiskelunsa vasta tulevana keskiviikkona. Toisaalta jos minä saisin päättää, niin koulu ei alkaisi ollenkaan. Tai ei ainakaan vielä. Oli vuosi mikä tahansa, niin joululoma liitää ohi aina liian nopeasti. Ei käy kyllä minulle tämän tapainen järjestely ollenkaan. On pukkia ja pukin odotusta, lahjoja ja lahjahuumaa, raketteja ja rakettejen odotusta.. Koko vuoden pimeimmän ajan loma on täynnä pelkkää odotusta. Muistaako kukaan kaikessa kiireessä ja odotuksesta sitä, että joulu on vuoden pimeintä aikaa. Aurinko tuskin nousee, ja jos nousee, niin eipä se kauan siellä taivaalla jaksa lerputtaa. Jo on meillä laiska valontuoja.

 Odotus tietää toivoa ja toivo odotusta. Voihan nämä kaksi sanaa toki rinnastaa toisiinsa, mutta kannattaako se? Entäs jos tulevaa pelkää, eikä toivo ollenkaan? Entäs jos tänä jouluna pukki ei kiikuttanutkaan kultaharkkoa luoksesi? Mutta onko hän tehnyt sitä minään muunakaan jouluna? Ei, uusi iPhonesi ei ole tämä kultaharkko vaikka se kuinka taskussasi kiiltelisi.  Mutta täytyykö kullan kiilto silmissä toivoa vain konkreettisia asioita, joille ei välttämättä olisi edes tarvetta? Miksei omia toiveitaan käyttäisi pikemminkin onnen toivomiseen. Eikö onnen odottaminen lisäisi toivoa siitä, että kun jonakin aamuna heräät, voit huomata olevasi onnellinen, vaikkei kotisi pitäisikään sisällään kaikkia konkreettisia asioita, mitä olet aina ja hartaasti hamunnut itsellesi? Siinäpä sinulle pohdittavaa.

 Olen mielestäni läpissyt jo tarpeeksi lahjuksista ja joulusta, joten tehkäämme kolmiloikka viikolla eteenpäin: Uudenvuoden aatto. Ilta, jolloin pienet koirat hautautuvat sohvatyynyjen ja peittojen väliin ja toivovat, että aivottomat ihmiset lopettaisivat  heidän korviensa kiusaamisen. Puhun siis täysin omasta kokemuksestani, meillä nimittäin majailee turri, joka saa joka ikinen vuosi viiden tähden paskahalvauksen näistä värikkäistä ja iloista pientä pauketta pitävistä ruutipommeista. Eihän siinä, eivätköhän söpöläiset sen verran meitä ihmisiä armahda, että saamme kerran vuodessa ampua rahaa taivaan tuuliin ilman huonoa omatuntoa. Jos teit niin kuin minä ja istuit kello kahdelta yöllä kauppakeskus Kampissa oksennuksen maku suussa, päässäsi jyskyttävä vasara ja kaikki tämä vain sen takia, että olit tullut bussilla Espoosta Helsingin keskustaan ja kärsit matkapahoinvoinnista jonka oli laukaissut todellakin aivan liian vahvaa hajuvettä käyttänyt kanssamatkustajasi, niin olet kokenut lähes ammattimaisen elämyksen. Uskoisin, että tältä uudenvuoden aattona kuuluukin tuntua. Jos vielä kaiken lisäksi toimit samalla tavalla kuin minä, eli olit ystäväsi kotibileissä ainoa joka ei viinaan koskenut, voin onnitella sinua: Sait ilmeisesti viinattoman krapulan, tai ainakin luulen omien olojeni vastanneen kovasti nautiskelleen henkilön olotilaa seuraavana viinanhuuruisena aamuna. Jos vielä satuit kotiutumaan noin neljän aikoihin silmät ristissä, niin voin todeta, että vietit varmasti yhtä mahtavan ja unohtumattoman vuoden viimeisen päivän kun minäkin.

Näistä juhlapyhistä jo lähes toipuneena voimme varmasti todeta, että olipa taas railakas vuoden lopetus. Jos et itse kokenut lähes uskomatonta joulukuun loppua, niin onhan se joulukuu joka vuosi edessä. Et varmasti jäänyt mistään uniikista paitsi. Nyt edessämme on raskas puolivuotinen ennen kesää. Raskas mutta unohtumaton, ainakin minulla. Aloitan ylihuomenna viimeisen peruskouluvuoteni toisen puolikkaan, eli edessä ovat kiireiset koeviikot, rankat kaksi lukujärjestyksellistä jaksoa josta viimeisessä koulupäiväni ovat joka päivä kahdeksasta neljään. Ajatus ei houkuttele, mutta työ on tehtävä. Syksyllä jokin Helsingin yksityislukioista toivottavasti avaa ovensa minulle ja toivottaa tervetulleeksi nelivuotiseksi opiskelijakseen. Mutta siihen on vielä aikaa, joten skippaan kertomisen syksyni aikataulusta ja kiinnitän katseeni mielummin kevättä kohti. 

 
Jos käyttäisin vielä muutaman rivin löpisemiseen teistä rakkaat lukijani, niin mainittakoon, että olen täysin yllättynyt. Toimintanne "Liity lukijaksi" -nappulan kanssa on täysin absurdia. En voi kuin kiitellä teitä, jotka tosiaan ovat liittyneet lukijoiksi ja kiinnostuneet blogistani. Onhan se mahtavaa tiedostaa, että myös minun, pienen ihmisen, elämääni seurataan ympäri Suomen maata. Erittäin mahtavaa ja elämänmakuista alkuvuotta jokaiselle teistä. Ja sitten loppusanoihin:

Kiitos, että luit tämän postauksen.